y

Etusivu    Info   Kulkurit   Kulissien takaa   bb   Historia  Kulkuriblogi
      


RUBIININ PUVUSTUKSESSA LOPPUSUORA HÄÄMÖTTÄÄ

Vuoden alussa aloitettiin Hilkan kanssa ompelut ja ommeltu on joka  viikko välillä kaksi-kolme päivää ja melkeinpä yötäkin peräkkäin ja vielä on kotiinkin riittänyt sylin täydeltä ommeltavaa. Tällä kertaa on paljon käsin ommeltavaa, jonain päivänä ompelemme enemmän käsin kuin koneella. Mutta me molemmat pidämme siitä, joten valitusta ei kuulu.  Jos kamariherran puvustus oli suuritöinen, on tämä ainakin puolitoistakertainen. Näytelmä ajoittuu vuosisadalle, jolloin  pukeuduttiin pompööseihin asuihin ja koko ensimmäinen näytös juhlitaan Pietarin palatsien saleissa, voi vain kuvitella mitä se puvustukselta vaatii. Ihanaa kun saa tehdä mitä mielikuvituksellisempia asuja.

 

Rekvisitöörikin on loihtinut jo hienoja luomuksia ja lisää tulee. Mikäpä voittaisi  käsin tekemisen, kun on hyvä porukka. Kukaan ei valita, ei poikkea kesken päivän mihinkään, tuskin malttaa puhelimeen vastata, vaan keskittyy täysillä tekeillä olevaan työhön. Silloin syntyy tulostakin, hieno todise siitä on jo nähtävillä; vasta marraskuussa on ensi-ilta ja puvustus on viittä vaille valmis. Jää aikaa viimeistelylle ja koristelulle, sille kaikkein kivoimmalle. ; )

 

Tervetuloa nauttimaan kättemme tuloksista marraskuussa!


Lomalla voi nauttia näinkin. Hossan Karhun- kainalossa satoi lunta koko viikon, olimme yksin erämaassa. Koski kohisi, asuntoautossa oli lämmintä, minä ompelin ja rovasti teki lasitöitä. Kun kyllästyttiin, jatkettiin Jäämerelle ja vuorille kirjoittamaan ja nauttimaan.

Välillä on rekvisitöörinkin pakko tarttua neulaan, vaikka on vannonut, ettei ryhdy ompelemaan. Pahuksen päähine, kun ei suostunut valmistumaan ruuvarilla!

Kesällä kävi tasaisin välein kulkureita  sovittamassa tai muuten vain kylässä. Hauskaa ainakin meidän mielestämme. Sovittajista en tiedä! Tässä Jartsa hieman no.... ei sanota mitään ; )

Tällainen se oli. Kulahtanut hevoskypärä jonkun keskisuomalaisen kaupungin kirpparilla. Mutta taitavat kädet tekivät siitä jotain vallan muuta. Upea kypärä, juuri sellainen joka Gustaf Mannerheimilla on kuvissa. Nyt on taas työn alla hevoskypärä, saas nähdä mitä siitä valmistuu. Teatteri on hieno laji, kun siinä niin monenlaiset taitajat voivat tehdä yhteistyötä.

Kypärän päällä istuvalla kotkalla pitää olla jalatkin, ne piti tietenkin vääntää kuparilangasta ja tehdä "sukat" puusta...

Tästä se alkoi. Ensin pari viikkoa tutkailtiin miten toteutetaan ohjaajan päänsisäinen visio. Tämä on kokonaan Hilkan työmaa ja hieno siitä tuli!

Nippu kankaita, ihanat värit, sormet syyhyävät mitä niistä voisi tehdä. Päässä on idea, joka odottaa toteutumista. Siis suunnittelemaan.

...kuten itse kotkakin ja maalata kultamaalilla ja istuttaa kypärään  ja hienohan siitä tuli, kuten alakuvsta näkyy.

 

Viimeisin rekvisiitta uinuu vielä alkutekijöissään nurmikolla.

Samassa pajassa syntyi myös Carl Gustaf Mannerheimin Chevaliermerkki, tässä Janne Vaittisen rinnassa.


Päivitetty 12.8.2017

 

Laulamassa vasemmalta Suvi Pietilä, Janne Vaittinen, Auli Hyyrynen, Jaakko Kivistö, Marju Kettunen, Samuli Piela, Tiina Torkkeli, Aki Korpela, Marke Eiristö, Harri Wilén, Sonja Heinänen, Jarno Hannula, Terhi ja Martta Korpela, Carita Lehto, Charlotta Kivistö pianon ääressä.


LAULA JA HYMYILE –


SJUNG OCH LE!

 

 

Niinhän se menee suomenruotsalaisella ankkalammella. Kukaan ei räpiköi vaan ui kauniisti hymyillen kohti auringon nousua – tai laskua. Sama se hauskaa on!
Kulkurit tekivät kesken Kamariherran kiireiden keikan Ruotsalaiselle koululle. Eikä siinä kaikki; pari kuukautta piti ensin harjoitella ruotsalaisia, monelle aivan uusia lauluja ja opetella lausumista. Mutta lopputulos kruunasi vaivan; katsojat eivät ottaneet uskoakseen, etteivät laulajat olleet aitoja pesunkestäviä svenskoja. Eivät olleet. Vain Torkkelin Tiinaa voi sellaiseksi kutsua, Aki kyllä puhuu ruotsia kuin syntyperäinen, mutta huijaa. Allekirjoittanut menisi täydestä, mutta ei laulanut, no kirjoitti kuitenkin käsiksen ja ohjasi. Charlotta vastasi säestyksestä suvereeniin tapaansa. Martta Korpela edusti pikkukulkureita hienosti– eläköön Martta!

Kiitosta tuli – suomenruotsalaiset rakastavat allsångia ja teatteria. Hieno keikka loi meihin uutta intoa paneutua yhä syvällisemmin loppuunmyydyn Kamariherran reploihin ja asemiin. Seuraavaksi  esiinnytäänkin Hyvinkääsalissa!

Sivun kuvat Aarno O. Jalonen

Mitähän kummaa tässä tapahtuu. Aki ja sen ohjaaja.


Vaatteet kuntoon ennen esitystä!

Tiina Torkkeli omassa opinahjossaan!


Kulkurit kulkivat  Kamariherra Hjalmar Linderin jalanjäljissä heinäkuussa kohteena

 

MUSTION LINNA
 

Oman opaspalvelumme "Änglarna" (Charlotta Kivistö-Terhi Korpela) johdolla.
Viime vuonna teimme kesäretken Tuusulan taiteilijoiden synty- ja asuinsijoille, kun työn alla oli Tuusulanjärven Vesiensuojeluyhdistyksen gaalaohjelma. Tänä vuonna valikoitui Mustion linna Kamariherran takia. Saa nähdä mihin kohtalo heittää meidät ensi vuonna.
 

Mustion linnassa on kokoa ja näköä. Näkymä yläkerran salista förmaakiin.

Poseerausta alhaalla pientä kinaa ylhäällä. Hjalmar (Jarno Hannula) setänsä Fridolfin (Jaakko Kivistö) sekä vaimonsa Sophien (Charlotta Kivistö) kera.

Kun linna oli katsastettu ja puutarha kierretty ja ihailtu monisatavuotista korkkipuuta, oli aika lähteä Fiskarsiin lounaalle, taidenäyttelyyn ja nauttimaan kävelystä ruukin alueella. Sää suosi meitä, oli upean lämmin heinäkuinen auringonpaiste ihan koko päivän.

"Kauniisti vanhentunut pari" loihe lavastajamme Are lausumaan, kun näki selfiemme. Vaatimattomana ihmisenä en ota siihen kantaa, mutta sen voin sanoa, että hauskaa oli meilläkin!

Kamariherra Hjalmar Constantin Linder kotitalonsa ovella tiluksia tutkimassa. Kuvassa Jarno Hannula; kuvan on ottanut - kuten kaikki tämän sivun kuvat - Aarno O. Jalonen.

Innokkaat linnaan tutustujat matkalla Mustion linnamäkeä ylös. Perillä meitä odotti Kerstin, linnan oma opas. Mielenkiintoisia tarinoita saimmekin kuulla evästykseksi näytelmäämme.


Kulkureiden kanssa matkustaminen on riemullista ja päivä kuluu kuin siivillä. Sen takaa paitsi yhteen hitsautunut, iloinen, hyväntuulinen porukka myös rakkaat omaiset, jotka tulevat kanssamme ja kantavat oman osansa yhteiseen hauskanpitoon. On ilo kuulua porukkaan, jolle on tärkeää teatterin tekeminen kaikilta kanteilta. Muut asiat unohdetaan ja aika käytetään harjoitteluun ja asioihin tutustumiseen, jotta saataisiin valmiiksi niin hyvä esitys kuin suinkin.


Tervetuloa  Hyvinkääsaliin katsomaan miten me siinä onnistumme ja millaisia vaikutteita Mustion linna esityksellemme antoi.

 


 

Päivitetty 22.8.2016